Kielellä avataan kulttuuria

 Kuvassa kanssani opettaja Altaa ja koulun johtaja Tserenchimeg

Kieli on paljon muutakin kuin vain puhetta. Se avaa ymmärtämään maan kulttuuria ja ihmisten ajattelua ja arkea missä päin maailmaa tahansa. On aivan eri asia ottaa itse suoraan kontaktia ihmisiin kuin tehdä se aina toisen välityksellä. Kieli auttaa uuteen sopeutumisessa ja ihmissuhteiden luomisessa, mutta ilman kielitaitoa pysyy aina turistina, vaikka olisi asunut maassa kuinka kauan. Varsinkin kun kirjaimet poikkeavat latinalaisista, pysyvät ympäristö ja monet sen maamerkit lukutaidottomalle ohikulkijalle arvoituksina kauan. Lukutaidottoman elämän karu todellisuus iski itselleni syksyllä 1999 kun katselin ympärilleni ymmärtämättä kirjoitettua. Se myös motivoi muutokseen - ja nopeaan sellaiseen!

Kävin kesäkuun lopulla hakemassa viralliset todistukset tämän keväisestä kielenopiskelustamme täällä Ulaanbaatarissa. Kun vuonna 1999 opiskelimme ensimmäisen kerran mongolin kieltä, ottivat opettajatkin ensiaskeleitaan ulkomaalaisten opetuksessa. Olihan demokraattisessa vallankumouksesta  (1992) aikaa vasta muutama vuosi. Nyt kokemusta on karttunut ja materiaalit sekä opetusmetodit ovat kehittyneet. Me tosin opiskelimme molemmat lähinnä keskustelupohjalta opettajiemme kanssa, mutta kielioppia kerrattiin siinä samalla kun opettaja korjaili pahimpia mokia. Aikatauluista ja eri mielenkiinnoistamme johtuen meillä molemmilla oli Royn kanssa oma kurssimme. Se sopii minulle hyvin; toisen ollessa suulaampi voi myös helposti käydä niin, että toisen ei tarvitse juuri suutaan aukaista.

Mongolit ovat enimmäkseen hyvin positiivisia huomatessaan, että joku vaivautuu opettelemaan heidän kieltään. Vähäisistäkin taidoista kehutaan vuolaasti ja vähän paremmasta kielitaidosta saa jo arvosteluksi "puhuu kuin mongoli". Maaseudulle on turha lähteä ilman opasta kielitaidottomana ja bussiaikataulut ym. tuppaavat myös olemaan vain paikallisella kielellä.  Toisaalta täältä löytyy saksan ja ranskan taitoisia ja opiskeluvaihto Kiinaan tuottaa kiinantaitoisia mongoleja. Jossain määrin mongolit ovat suomalaisen ujoja uuden kielen käyttämisessä - varsinkin jos paikalla on toinen mongoli, joka osaa sitä paremmin.

Korealaiset opettavat mongoleille koreaa ainakin Ulaanbaatarin jurtta-alueilla, koska monet mongolit hakeutuvat parempien palkkojen toivossa rakennusalan töihin Koreaan joiksikin vuosiksi. Monet oppivatkin siellä kielen helposti, sillä niissä on samankaltaisuuksia. Japani on haluttu vaihto-opiskelumaa. Sinne vaihtoon vaaditaan hyvät arvosanat, kun taas Kiinaan pääsee vaihtoon huomattavasti helpommin. 

Opiskelutodistuksen arvo on symboolinen omalle itseluottamukselle. Pakkohan sitä on osata kun siitä kerran on todistuskin kirjoitettu.