Lihahinkki lentokentän terminaalissa

Se menee niin, että jotkut asiat tapahtuvat vain joissakin tietyissä paikoissa ja kulttuureissa - niin kuin Mongoliassa. Kuumaa khorkhog- lihatonkkaa ei kukaan kanna sisään lentokentän terminaalin etuovesta Helsinki-Vantaan lentokentällä tai Washington DC:ssä. Siellä syödään hampurilaisia terminaalin Mac Donaldsissa. Khorrhog- pönikän lentokenttäterminaalin lähtöportilla voi nähdä vain Mongoliassa, tosin ei se aivan joka päiväistä ole täälläkään - itsellenikin ensimmäinen kerta. 

Khentein maakunnan Dadal Soumissa käydessämme tunsin sukeltaneeni Kannaksen Karjalaan; puutalot ja pitsikoristeiset ikkunat reunustivat teitä ja venäläiset harmaat "Burgan" (Qaz) autot jyräsivät pölyisillä hiekkateillä. Mongolian pohjoisosassa asuu paljon burjat – kansaa, ja monet heidän tapansa muistuttavat venäläisistä. Maisemaan kuuluu myös enemmän puita kuin muualla Mongoliassa, sillä Siperian taigan eteläosa ulottuu heidän alueilleen.

Tuuli oli puuskainen ja nostatti pölypilviä saaden hampaat narskumaan kuin hiekkapuhalluksen jäljiltä. Khentein maakunta on Tsinghis Khanin kotiseutua, ja suuri valkoinen muistomerkki muistuttaakin suuren Khanin suurista ajoista. Olimme juuri syöneet Dadal Soumin paikallisessa pikkukahvilassa lihanyyttejä suolateessä, lihaa ja paistettua kananmunaa, kanankoipia sekä kuuluisaa burjatien leipää smetanan kanssa.  Tarkoituksemme oli lähteä lentokentälle, sillä kylässä vieraileva sairaanhoitajaryhmä oli saanut koulutuksensa päätökseen, ja oli aika siirtyä seuraavaan kohteeseen Lähetyslentäjien lentokoneen kyydillä.  Kahden ja puolen päivän aikana ensiapu - ja elvytyskoulutuksia järjestettäisiin viisi, kahdessa eri kohteessa. Joku mainitsi kahvilasta lähtiessämme, että seuraavaksi syömme khorkhogia. Luulin sen olevan vitsi.  

Saavuimme lentokentän terminaaliin ja valmistauduimme menemään koneeseen, kun autonkuljettajamme kaivoivat lihapönikän jostain auton syövereistä ja hilasivat sen terminaaliin kertakäyttölautasten ja leipien seuraamana. Khorkhog- hinkin kansi avattiin, ja kuljettajat alkoivat tonkia metallipihdein sen sisuksia lautasille. Lihan tuoksu houkutteli paikalle myös lentokentän henkilökunnan syömätalkoisiin. Mongoliassa keittiö on perinteisesti naisten valtakuntaa, mutta miehet osallistuvat usein  khorkhogin valmistukseen. 

Khorkhog on tyypillinen liha-piknikateria kun lähdetään päiväksi maaseudulle, eikä sitä tarjoilla missään ravintoloissa. Se valmistetaan yleensä jonkinlaisessa kannellisessa, metallisessa maitoastiassa. Tyyppillisesti liha on lammasta ja se kypsennetään luineen, mutta se voi olla myös vuohen lihaa. Seassa on usein myös sisäelimiä. Astiaan lisätään 10-20 nyrkin kokoista kiveä, jotka on ensin kuumennettu, sekä vähän vettä. Lisäksi laitetaan sipulia ja perunoita. Ruokaa kuumennetaan nuotiolla tai hellalla, ja liha kypsyy kannellisessa astiassa useiden tuntien ajan kuumien kivien avustaessa kypsymisessä. 

Kun khorkhog- astia avataan, myös lihan seassa olevat nokiset ja kuumat kivet "tarjoillaan" syöjille. Kivet ovat mustuneet astiassa rasvan ja kuumennuksen ansiosta; niitä pyöritellään käsissä, ne kulkevat kädestä käteen ja niillä sanotaan olevan terveydellisiä vaikutuksia. Luultavimmin veri ainakin kiertää paremmin kuumia kiviä käsitellessä. Rituaalin päätteeksi kaikkien kädet ovat nokiset ja rasvaiset - mikä luultavimmin on osa yhteistä hupia. 

Lentäjät ulkona vilkuilivat kelloa ja olivat valmiina lähtöön. He yrittivät hoppuuttaa matkustajia parhaansa mukaan koneeseen, koska ennen auringonlaskua piti matkalla vielä tehdä välilasku ja tankata Baruun Ortin kaupungissa. Paikallisesta vieraanvaraisuudesta on kuitenkin vaikea kieltäytyä. Vuohenliha oli hyvin kypsennettyä ja pehmeää, vaikkakin satunnaiset vuohen karvat ja nahka omalta osaltani hieman vähensivät makunautintoa. Keskityinkin erityisesti perunoiden syöntiin, sillä ne olivat todella maukkaita. 

Aikansa matkustajia  odoteltuaan Baatasukh, Royn radisti ja co-pilot, ilmestyi katsomaan mikä on homman nimi - vain huomatakseen, että matkustajat pyörivät kuuman lihakattilan ympärillä rasva suupielistä valuen. Nokisia kiviä emme lentäjien helpotukseksi tällä kertaa ehtineet pyörittelemään käsissämme, vaan ne kasattiin kannen päälle pönikän viereen. Huomasin hymyn kareilevan Baatarsukhin suupielissä, kun hän kohteliaasti hoppuutti väkeä matkaan, ja arvasin, että loput lihat päätyisivät vielä koneeseen olipa miten kiire tahansa. Arvaukseni ei ollutkaan väärä; koneeseen kavutessani huomasin leipäpussin jo koneen lattialla, ja khorkhogin tuoksu leijui ilmassa.

Roy oli täysin tietämätön terminaalissa vietetyistä lihakesteistä -  ihmetteli vain mikä matkustajia viivyttää. Baatarsukh sen sijaan käveli koneeseen hymyillen tietoisena siitä, että illalla lentäjätkin saisivat vielä osansa koneeseen päätyneistä lihoista. Vieraanvaraiset burjat-isännät työnsivät kainaloihimme vielä kokonaiset leivät ja toiseen käteen puiset kukkavaasit, joista puskivat kuivatut vehnän varret symboloiden kasvua ja elämää.  

Lentäjien helpotukseksi pääsimme ajoissa ilmaan. Heidän "riemukseen" koneen penkit olivat pian täynnä karisseita vehnänjyviä, mutta kukaan ei sentään tullut pahoinvoivaksi, vaikka vatsat repeilivätkin ruuasta ja lentokeli oli melko puuskainen.

Illalla Sainshandin hotellissa huoneen puhelin soi: Baatarsukh siellä soitteli kysyäkseen maistuisiko Royllekin khorkhog :)