Imeliä ostoksia

Olen aina ihmetellyt, miten sokeri löytää tiensä jokaiseen pikkukylään ja tiettömän taipaleen takana olevaan kyläkauppaan joka ikisellä mantereella ja maassa. Maailmassa tuskin on kauppaa, missä ei myydä Coca-Colaa. Afrikassa vettä ei välttämättä ole juotavaksi, mutta Fantaa löytyy aina.

Supermarket Altain kaupungissa, lounaisessa Mongoliassa.

Samaa sokerijuhlaa ihmettelin taas viikonloppuna Mongolian lounaisosassa, kolmen tunnin lentomatkan päässä Ulaanbaatarista. Altain kaupunki sijaitsee 2200 metrin korkeudessa Altai -vuoristossa, Govi-Altain maakunnassa. Maantietä pitkin matkaa on yli tuhat kilometriä ja optimistisimmat sanovat sen taittuvan 16 tunnissa. Kaupparakennuksen ulkokuori saattaa usein olla vaatimaton, mutta siitä huolimatta kaupungin jokaisesta ruokakaupasta löytyy hyllymetreittäin sekä paikallisesti tuotettuja että tuontikeksejä, karkkia, suklaata, energiajuomia, maustettuja vesiä, limsoja ja mehuja... 

Limsaa metreittäin

Aiemmin Mongoliassa maaseudun lapset söivät aaruulia - maidosta auringossa kuivattuja kovia, karkkimaisia "palikoita" -  joissa ei alun perin ollut sokeriakaan. Nykyisin tikkari on hyvin vakiona pikkulasten suussa korvannut aaruulin, ja monilla on jo pienenä hyvin huomiota herättävän mustat hampaat. Katselin asiakkaiden ostoskärryjä, jotka täyttyivät lähes poikkeuksetta limsoista ja kaikenlaisesta makeasta, kun äidit ja isoäidit nyökyttelivät hyväksyvästi lasten riipiessä hurmioitunena hyllyistä perunalastupusseja ja limsapulloja ostoskorin täytteeksi.

Imeliä ostoksia

Hedelmiä ja vihanneksia ei katsomissani ostoskärryissä näkynyt, vaikka jonkinlainen hedelemätiski omenoineen, mandariineineen ja banaaneineen kaupoissa yleensä olikin. Kävelin useamman kaupan läpi yrittäen löytää jotain "terveellistä matkaevästä". Porkkanoita etsin kolmesta eri kaupasta ennen kuin löysin. Suolakeksejä löytyi yhtä lajia.

Jokaisen kuun ensimmäinen päivä on Mongoliassa alkoholiton - alkoholia ei saa myydä kaupoissa eikä tarjoilla ravintoloissa. En osaa sanoa onko se edistänyt väestön terveyttä vai ei.  Sokeriton päivä joka kuukausi voisi olla hyvä alku parempaan terveyteen, eikä vain Mongoliassa vaan globaalisti. Onhan sokeririippuvuus verrattavissa alkoholismiin, vaikka kukapa sitä myöntäisi.

Keksihyllyssä riittää valikoimaa

Ja kun tupakointi on kielletty monissa tiloissa, kuten kahviloissa ja ravintoloissa - myös Mongoliassa - voisiko seuraava siirto  terveyden edistämisen saralla olla sokerin, ja noiden melkeinpä saatanallisten sokerituotteiden nauttimiskielto yleisillä paikoilla. Erillinen sokerinsyöntikoppi pihalle tupakkakoppien tapaan ja ostovaatimuksena täysi-ikäisyys. Silloin ainakin lasten hampaat säästyisivät.